Titanicin uppoaminen saattaa olla historian kaikkein kuuluisin merionnettomuus. Nyt Titanicin suomalaisista matkustajista julkaistaan uusi audiodokumentti.
”Titanic on itsessään käsite”
- kulttuurihistorian professori Hannu Salmi
Laivaan oli noussut Panulan kuusihenkinen perhe ja seikkailemaan lähtenyt Wendla Heininen.
Noin kolmentuhannen matkustajan joukossa oli kaikkiaan 64 suomalaista, kun höyrylaiva Titanic irtosi laiturista neitsytmatkalleen huhtikuussa 1912. Osa suomalaisista selviytyi, osa ei, kun alus kesken matkanteon törmäsi jäävuoreen ja upposi keula edellä.
Turmassa kuoli arviolta 1500 ihmistä. Suomalaisten matkustajien kohtaloita valottaa Niina Revon ja Akseli Koukin käsikirjoittama audiodokumentti Titanicin suomalaiset – kuohuihin uponneet unelmat. Se julkaistaan Storytelissä 9. syyskuuta.
Dokumenttia varten on haastateltu Titanicilla matkanneiden suomalaisten sukulaisia ja lisäksi tutkijoita.
Mutta mikä Titanicin kohtalossa kiehtoo nykyihmistä? Miksi Titanic kiinnostaa aina vain?
Menneet katastrofit ovat kiehtoneet ihmismieltä kaikkina aikoina, aloittaa Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi.
Maailmanhistorian tunnetuin tulivuorenpurkaus esimerkiksi on Vesuviuksen purkaus jo antiikin aikana, Salmi toteaa. Taiteessa, tieteessä ja journalismissa siihen on palattu lukemattomia kertoja.
Samaten Titanicin tarina filmattiin elokuvaksi jo mykkäelokuvan aikana ja uudelleen 1940- ja 1950-luvuilla. James Cameronin Titanicin – ja Jackin ja Rosen luokkarajat ylittäneen rakkaustarinan – vuodelta 1997 muistavat kaikki.
”Titanicin tuhosta on tullut myyttinen ilmiö, ja se on itsessään käsite. Tuntuu että jokainen sukupolvi on nähnyt jonkin Titanic-elokuvan tai -fiktion.”
Salmi ei kuulu tuoreen audiodokumentin haastateltaviin, mutta omia tutkimuksiaan varten hän on käynyt läpi Titanicia käsitellyttä aikalaisuutisointia. Kuten sitä, mitä Titanicista aikanaan kirjoitettiin suomalaisissa sanomalehdissä.
Tähän päivään saakka säilyneen kiinnostuksen tausta onkin Salmen mukaan siinä, kuinka syvästi Titanicin kohtalo jo aikalaisia kosketti.
”Se herätti aikalaisissa erittäin voimakkaita tunteita. Meillä Eino Leino kirjoitti Titanic-aiheisen runon, ja onnettomuudesta julkaistiin muutakin kirjallisuutta. Se on tartuttanut jälkipolvet. Titanicin tarinan kautta jokainen aikakausi ja sukupolvi voi ikään kuin uudelleen käsitellä suuronnettomuuden herättämiä tunteita ja kysymyksiä.”
Modernin teknologian haaksirikko
Suomalaisia kosketti jo aikanaan, ymmärrettävästi, suomalaisten matkustajien kohtalo. Lehdistössä todettiin heti onnettomuuden jälkeen, kuinka pieni Suomikin on mukana isossa mullistuksessa, Salmi kertoo.
Toiseksi aikalaisissakin herätti kiinnostusta Titanicin tuhon ristiriitaisuus.
”Titanicin piti olla aluksista suurin ja kaunein, uppoamaton modernin teknologian mestarinäyte. Onnettomuus tarkoitti siis tietyllä tavalla koko modernin teknologian haaksirikkoa.”
Toisaalta tekniikka myös auttoi pelastamaan monet ihmishenget, sillä suhteellisen tuore keksintö langaton lennätin auttoi hälyttämään apuun lähellä sijainneita aluksia.
Titanicin kohtalo ei tosin ollut pelkkä onneton teknologinen sattuma. Onnettomuuteen vaikutti myös ihmisen toiminta, lukuisat inhimilliset erheet.
Raadollisesti sanottuna historian varrella onkin spekuloitu, kuka lopulta teki ratkaisevan tuhoon johtaneen virheen.
”Kapteenin rooli on tullut esille moneen kertaan. Mutta taustalla vaikuttivat suuret taloudelliset voimat, jotka pakottivat kapteenin tavoittelemaan mahdollisimman nopeata Atlantin ylitystä. Samoin kuin se koko teknologinen koneisto, joka valmisti aluksesta niin suuren, että sitä oli vaikea ohjata.”
Miten itse toimisit Titanicilla?
Suuret mullistukset muuttavat dramaattisesti elämän kulkua. Ihmiset autuaan tietämättöminä toimittelevat arkisia asioitaan. Yhtäkkiä heitä kohtaa katastrofi, joka ylittää arkielämän murheet ja pyyhkii kaiken yli.
Jo antiikin filosofi Aristoteles kirjoitti, kuinka hyvän tragedian seuraaminen johtaa katsojan katarsikseen eli puhdistumisen tai uudistumisen tunteeseen.
Menneisiin mullistuksiin uppoutuminen asettaa uuteen perspektiiviin myös oman arkisen näperryksen, Salmi toteaa. Varsinkin nykyisistä länsimaisista ihmisistä monet ovat eläneet pitkään hyvin turvallisen tuntuisessa maailmassa.
Menneisiin kriiseihin uppoutuminen ei kuitenkaan välttämättä merkitse, että ihminen tahtoo eskapistisesti paeta omaa tylsää arkeaan.
”Ne näyttävät meille vaihtoehtoisen maailman ja siten pakottavat pohtimaan esimerkiksi sitä, miten kukin meistä itse toimisi tai reagoisi kriisitilanteessa. Kriisit eivät herätä vain kauhun kokemuksia. Usein ne tarkoittavat paitsi elämän päättymistä myös joidenkin selviytymistä. Taistelua ja ponnistelua hädän hetkellä. Katastrofikertomukset ovatkin myös kertomuksia selviytymisestä.”
Usein ne ovat myös kertomuksia solidaarisuudesta.
Kun yhteiskunnan rakenteet jollakin tavalla pettävät, kauhut kohdanneille syntyy helposti yhteyden kokemus.
Salmi itse on kirjoittanut tietokirjan Tunteiden palo (Otava, 2022) Turun suurpalosta vuonna 1827. Kirjassa hän keskittyi palon herättämiin tunteisiin ja sen kokeneiden kohtaloihin.
”Jo aikalaiset kirjoittivat, kuinka palossa Jumala pyyhki hetkeksi pois seinät yhteiskuntaluokkien väliltä.”
Tunteiden historian tutkimuksen haasteena on se, että tunteet kytkeytyvät arvoihin, jotka vaihtelevat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen.
Perustunteisiin, kuten pelkoon tai kauhuun, voi olla helppo samastua vuosisatojenkin takaa. Mutta on olemassa hyvinkin historiallisia tunteita, kuten kunnian tunne, Salmi huomauttaa.
”Titanicin maailmassa onkin varmasti paljon myös sellaista, mitä meidän nykyihmisten on vaikeampi ymmärtää. Meidän saattaa olla vaikea ymmärtää esimerkiksi laivansa mukana [kunnian vuoksi] uppoavan kapteenin tunnemaailmaa.”
Eikä nykyihmisen ehkä ole helppo ymmärtää, miksi ihmisarvo, eli käytännössä paikka uppoavan aluksen pelastusveneessä, kuului automaattisesti lähinnä vain ensimmäisen luokan matkustajille.
Titanicilta hengissä selvisi huomattavasti suurempi osa ensimmäisen luokan kuin kolmannen luokan matkustajista. Suomalaisista tiettävästi kukaan ei kuulunut ensimmäisen luokan matkustajiin, jotka olivat kaikkein rikkaimpia. Köyhät tekivät matkaa alemmissa luokissa eli toisessa ja kolmannessa luokassa.
Titanic oli kuin silloisen yhteiskunnan pienoismalli, Salmi toteaa.
”Hädän hetkellä avuliaisuus tulee ilman muuta esiin. Silti menneisyyden maailmassa on elänyt varmaankin myös heitä, jotka eivät antaneet ihmisarvoa kaikille samaan tilanteeseen joutuneille.”
Toisaalta katastrofit saattavat herättää traagisella tavalla huomaamaan monenlaiset yhteiskunnalliset epäkohdat. Titanicin tuho saattoikin osaltaan havahduttaa aikalaiset luokkien väliseen epätasa-arvoon ja sääty-yhteiskuntaan, joka vallitsi vahvana vielä 1900-luvun alussa, Salmi sanoo.
”Kenties se teki sitä näkyväksi ja siten edes ripauksella vaikutti modernin kansalaisyhteiskunnan edistymiseen.”
