Somevaikuttaja Julia Thurén luki somevaikuttaja Saara Palomasta kertovan dekkarin ja vertasi oikeiden vaikuttajien elämää fiktioon. Pian hän alkoi pohtia, miten päähenkilön pitäisi käyttää rahojansa paremmin.
Tältäkö poliisista tuntuu lukea poliisidekkaria? Teen somevaikuttajan töitä, joten innostuin, kun kuulin, että Kaisa Paastolta ilmestyy tänä syksynä psykologinen trilleri, joka kertoo somevaikuttajan elämästä.
Kuka on Saara Paloma? on dekkari, jossa tarina etenee kahden päähenkilön näkökulmasta: Kolmekymppinen Minka on ajelehtija, joka on keksinyt haluavansa haluaa somevaikuttajaksi. Niinpä hän ilmoittautuu Suomen suurimpiin kuuluvan tubettajan, Saara Paloman, social media bootcampille. Siellä tarkoitus on löytää oma tyyli ja perustaa kanava, jolla voi ansaita tuhansia kuussa.
Niko on Minkan puoliso, it-yritystä pyörittävä jamppa, joka rakastaa Minkaa, mutta suhtautuu tämän somehaaveisiin varauksella. Miestä kiinnostaa glamour elämäntyyli, mutta pariskunnan tuloilla se ei ole mahdollista. Niko käy Minkan mukana kurssilla ja tutustuu Saara Palomaan. Ja yhtäkkiä Saara Paloma alkaa pokailla Nikoa. Pian asiat karkaavat Nikon käsistä.
Ja sitten on Saara Paloma, jonka pään sisään lukija ei pääse. Hänet kuvataan muita pomottavana diivana, joka on tottunut saamaan juuri sen mitä haluaa. Tällaiseen en ole itse vaikuttaja-alalla törmännyt. Somessa pelataan paitsi näkyvyydellä, myös suhteilla. Niinpä kellään ei oikein ole varaa olla mulkku. Työt loppuisivat nopeasti.
Kirjassa on kiinnostavaa verrata tosielämän diiva-Saaraa some-Saaraan, joka lirkuttelee seuraajilleen ja puhuttelee heitä “omina kyyhkysinään”. Kun somessa Saara on siirappinen, sen ulkopuolella hän naureskelee joillekin seuraajistaan: etenkin somekurssilaisilleen, joiden kykyihin Saara ei usko, mutta ottaa näiltä rahat pois. Dekkarin kirjoittaja, Kaisa Paasto, on luonut hauskasti maneereja päähenkilölleen – ja niitähän somevaikuttajilta löytyy. Jep, guilty as charged. Itse esimerkiksi heiluttelen usein sormea kameralle kuvitellen näyttäväni nuorekkaalta ja dynaamiselta. Oma lemppariärsytykseni on se, kun vaikuttajat klähmivät hiuksiaan pakonomaisesti storyjä tehdessään. Jättäkää ne hiukset rauhaan!
Ennen kaikkea kirjaa lukiessa vertasin oikeiden sometyyppien ja fiktiohahmon suhdetta rahaan: Saara Paloma elelee Kalasataman tornitalon huipulla luksuselämää, johon kuuluu Audi ja autokuski, gourmet-ravintolasta tilattuja illallisia – ja kalliita huumeita. Rahansa Saara Paloma ansaitsee someyhteistöillä, joiden summat ovat kovia.
Aloin miettiä, onko hulppean elämän kuvaus realistinen. Parhaiten tienaavien somessa työskentelevien ystävieni yritysten liikevaihdot ovat kyllä satoja tuhansia vuodessa. Erään ystäväni osakeyhtiön liikevaihto oli viime vuonna yli miljoonan, ja voittoakin jäi viivan alle yli 400 000 euroa. Eli juu, on tällainen elämäntyyli periaatteessa mahdollinen.
Mutta ainakin omat ystäväni – kuten minäkin – jättävät firmansa taseeseen suurimman osan rahoistaan ja nostavat palkkaa tai osinkoa aika maltillisesti. Niinpä kukaan ei elele kovinkaan huikentelevaista elämää. Saara Paloma sen sijaan laittaa kaiken haisemaan. Huonoa vero- ja elämänsuunnittelua! Me muut somessa työskentelevät tiedostamme jatkuvasti sen, että Instagramissa, TikTokissa tai YouTubessa tienaaminen voi loppua koska tahansa. Niinpä kukaan ei uskalla humpuutella kaikkia rahojaan, vaan firman rahat tuupataan kiltisti vähäkuluisiin indeksirahastoihin. Suosittelisin vastaavaa Saaralle.
Ihmettelen, miksei Suomessa ole julkaistu enempää somevaikuttajista kertovia romaaneja. Todellisuuden ja somemaailman ristiriidoista saisi revittyä vaikka kuinka kiinnostavia juonikuvioita.
Jään odottamaan innolla, ja siinä välissä suosittelen hotkaisemaan Kaisa Paaston Kuka on Saara Paloma? -dekkarin.
